Ultraelämää

Kevät kolkuttelee ovella ja sulavat tiet ja polut kutsuvat juoksijoita luokseen. Suomessakin jo useampi polkujuoksutapahtuma pamahtaa käyntiin toukokuun aikana. Monet polkujuoksijat ovat suuntaamassa Kuusamon vaaroille NUTS Karhunkierroksen karkeloihin toukokuun lopulla, mutta varustevalinnat voivat olla toukokuun vaihtelevissa sää- ja kelioloissa haastava paikka. Tässä tekstissä valotan joitain omia vinkkejäni matkaan lähtijöille.

Näin alkuvuodesta some täyttyy toinen toistaan hurjemmista, hienommista ja hauskemmista kisakalentereista ja tavoitelistoista tulevan kauden varalle. Ylimenokauden ja peruskuntokauden kynnyksellä urheilukansa janoaa uusia haasteita, joita kohden alkaa taas treenata. Useamman kerran olen viime aikoina saanut itse tarjota kysyjille ei-oota omien suunnitelmieni suhteen. Useana kuluneena vuonna olen aina vuodenvaihteen tietämillä kirjannut kalenterini täyteen kutkuttavia haasteita, kisoja ja tapahtumia ja alkanut niiden pohjalta suunnittelemaan vuoden kulkua. Tänä vuonna kuitenkin tavoitteeni ovat toiset ja aion lähestyä tätä vuotta hieman toisella vaihteella.

Tärkeiden tavoitteiden saavuttamisen jälkeinen tyhjyys voi tuntua lamauttavalta. Urheilijan suuret fyysiset ja henkiset ponnistelut vaativat vastapainokseen kunnollista hiljentymistä ja jopa pysähtymistä. Erityisesti mieli kaipaa usein uudelleen ohjelmointia kun aiemmin tekemistä tarkasti ohjannut fokus onkin muuttunut. Kun mielelle ja keholle antaa niiden tarvitseman ajan lepoon ja nollaukseen, jää parhaassa tapauksessa jälkeen hedelmällinen maaperä uusille tavoitteille, haasteille ja suunnille; sitten kun sen aika taas koittaa.

Trofeo Kiman on Italiassa juostava vuorikilpailu, joka on haastavuudessaan ja upeudessaan aivan omaa luokkaansa. Reitti vie juoksijaa pitkin pohjois-Italian Val Massinon laaksoa ympäröiviä vuoria 52 kilometrin ja 4200 nousu- ja laskumetrin edestä. Kilpailu sisältää paikoin niin teknisiä pätkiä, että ylipäätään kilpailuun osallistuminen vaatii kattavia meriittejä polku- ja vuorijuoksun saralta. Tapahtumaa on tituleerattu yhdeksi maailman upeimmista ja haastavimmista skyrace- eli vuorijuoksukilpailuista. Myös itse juoksijalegenda Kilian Jornet on kuvaillut reittiä  “the most spectacular race in the world”.

Urheilijat ovat jo pitkään hyödyntäneet korkeanpaikanleirejä osana harjoitteluaan. Erityisesti tapauksissa, joissa urheilija aikoo kilpailla korkealla (>1500m), on ohueen ilmanalaan hyvä totuttautua etukäteen. Oma Trofeo Kiman vuorikilpailuni Italiassa kulkee suurimman osan matkasta 2000-3000m merenpinnan yläpuolella, joten etukäteisvalmistautuminen korkeammilla vuorilla on tarpeen. 

Pohjois-Norjalla on aivan erityinen paikka sydämessäni ja alue on jo vakiintunut kohde kesälomareissuillani. Matkustin Tromssan seudulle ensimmäisen kerran vuonna 2018 kisatessani upeassa Tromsø Skyrace Hamperokken -kilpailussa. Tuon kisan ja reissun aikana pala sydämestäni jäi pohjois-Norjan vuorille ja vuonoille. Olen siitä lähtien palannut näihin maisemiin aina uudelleen ja uudelleen. 

NUTS Ylläs-Pallas -tapahtuman uusi 15km juoksukisa osui omalla kohdallani hyvää saumaan ja sain haettua harjoituskisasta tuntumaa kovaan juoksuun kovassa kirityksessä. Juoksu kulki hieman esiväsytetyilläkin jaloilla mukavasti ja onnistunut kilpailu toi uutta itseluottamusta ja intoa juoksuharjoitteluun. 

Juoksin Sans Senja Skyracen kaksi vuotta sitten ja ihastuin kertaheitolla tähän upeaan mutta haastavaan juoksureittiin. Kilpailu lähtee Fjordgårdin kylästä ja kiertää usean huipun kautta vuonon toiselle laidalle Husøyan keskustaan. Olin alunperin suunnitellut juosta kisan uudelleen nyt heinäkuussa mutta harmikseni tapahtumaa ei tänä vuonna järjestetty ollenkaan. Siispä keksin, että voisinkin juosta tuon kisan omana testijuoksunani. Olihan reitti minulle jo ennalta tuttu ja reitin speksit (25km +2500m) toimisivat oivana harjoituksena loppukesän koitoksiani varten.

Pääsin viettämään juhannusta vanhempieni kesämökillä Kustavissa. Mökki sijaitsee kahden hehtaarin saarella, jonne kuljetaan veneellä mantereen puolelta. Olen jo useiden vuosien ajan kipuillut, miten saisin muuten niin ihanan mökkielämän yhdistettyä kesäisiin urheilutreeneihin. Laiturijumpat, saaren ympäri juoksut, porrastreenit, kiipeilyt, soutaminen ja avovesiuinti on kaikki kokeiltu mutta tänä kesänä löysin yhden lajin ylitse muiden: vesijuoksun!

Hupsista keikkaa, kuinka aika on vierähtänyt sitten viime kirjoitusten tänne Ultraelämää-blogin puolelle! Perustimme ystäväni Anna-Stiina Erkkilän kanssa naisurheilijoiden terveyteen keskittyvän podcastin, Urheiluklinikan, jonka parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin kuluneen puolen vuoden aikana. On ollut hienoa päästä keskustelemaan eri alan asiantuntijoiden kanssa eri urheilijoiden terveyden osa-alueista ja saada aikaan vuoropuhelua tärkeistä aiheista muiden urheilijoiden kanssa. Aika ja voimavarat eivät kuitenkaan ole loputtomat ja podcast-nauhoitusten, töiden ja treenailujen ohella kirjoitussuoni on ollut hieman unten mailla. Sormia on nyt alkanut kutkuttaa kirjoitusinnosta ja ajattelin näin kesän korvilla hieman kertoa, mitä kuluneiden kuukausien aikana on tapahtunut ja mihin tällä kaudella olen tähtäämässä.

“Kaikki me ajatellaan olevamme jollain tavalla omnipotentteja. Mutta totuus on, ettei kukaan meistä ole.”-Arja Uusitalo, Urheiluklinikka jakso 3. Ajatus kolahti aika napakasti. En voi kieltää, ettenkö olisi aiemmin (onneksi nykyään jo paljon harvemmin!) ajatellut tai uskotellut itselleni, että olisin yleisten toimintatapojen tai terveysneuvojen yläpuolella. Tämä on vuosien mittaan ilmentynyt esimerkiksi riittämättömänä syömisenä. Tai uskotteluna, että kuukautisten poisjäänti ei omalla kohdallani ollut mikään hälytysmerkki. Tai että minun kohdallani lepäily ei ole tarpeellista (kyllähän sitä tulee levättyä koulussa, töissä tai muuta mukavaa touhutessa??). 

Etappikilpailu on luonteeltaan  hyvin erilainen suoritus kuin yhdellä kertaa juostava tapahtuma. Useiden peräkkäisten kilpailupäivien aikana jokapäiväisten pienten asioiden merkitys kertaantuu kilpailun edetessä. Tehdyt ja tekemättä jätetyt asiat joko kantavat kilpailun loppuun saakka tai päinvastoin kostautuvat muutaman päivän juoksun jälkeen. Edellisessä tekstissäni kerroin yleisesti 7 päivän etappikilpailumme kulusta halki Alppien ja toivon mukaan juttu avaa kilpailun luonnetta ja maailmaa. Tässä blogissa pureudun ravitsemukseen, varusteisiin, uneen ja muihin pieniin suuriin tekijöihin kilpailumme aikana.