Ilolla kohti juoksukesää

Hupsista keikkaa, kuinka aika on vierähtänyt sitten viime kirjoitusten tänne Ultraelämää-blogin puolelle! Perustimme ystäväni Anna-Stiina Erkkilän kanssa naisurheilijoiden terveyteen keskittyvän podcastin, Urheiluklinikan, jonka parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin kuluneen puolen vuoden aikana. On ollut hienoa päästä keskustelemaan eri alan asiantuntijoiden kanssa eri urheilijoiden terveyden osa-alueista ja saada aikaan vuoropuhelua tärkeistä aiheista muiden urheilijoiden kanssa. Aika ja voimavarat eivät kuitenkaan ole loputtomat ja podcast-nauhoitusten, töiden ja treenailujen ohella kirjoitussuoni on ollut hieman unten mailla. Sormia on nyt alkanut kutkuttaa kirjoitusinnosta ja ajattelin näin kesän korvilla hieman kertoa, mitä kuluneiden kuukausien aikana on tapahtunut ja mihin tällä kaudella olen tähtäämässä.

Ensimmäinen talvi pohjoisessa

Rovaniemellä olen nyt pitänyt majaa vuoden verran. Ulkoilmaihmiselle ja urheilijalle Rovaniemi on hyvä paikka asustella. Harrastusmahdollisuuksia on monipuolisesti ja samanhenkisiä ihmisiä löytyy paljon. Latuverkosto on Rovaniemellä laaja ja sen ansiosta voin välillä jopa hiihtää suoraan kotoa työpaikalle - mitä luksusta! Kävimme talven aikana hiihtelemässä myös muissa pohjoisen kohteissa, vaikka lähilatujen tylsyyden vuoksi ei olisi tarvinnut vielä lähteä kauemmas. Vielä jäi nimittäin monet Rovaniemen ympäristön ladut näkemättä tälle talvelle. Sitä niin helposti pysyy arkena tutuilla kotiladuilla ja viikonloppuisin tulee suunnattua kauemmas. Ensi talvena tavoite on tutustua laajemmin Rovaniemen eri kaupunginosiin sijoittuvaan latuverkkoon.

Hiihdon ohella pidin juoksutuntumaa yllä sisäradalla ja juoksumatolla. Hiihdon ja juoksun kanssa taiteilu tuntui kieltämättä ajoin haastavalta. Olin asettanut kunnianhimoisia juoksutavoitteita jo alkukauteen, joten juoksukilometrejä oli tarpeen saada alle kiitettävä määrä jo ennen pohjoisen sulan maan kautta. Alunperin tavoitteeni oli juosta toukokuussa Helsinki City Marathon, jonka lippu minulla oli takataskussa edelliseltä vuodelta. Näin jälkikäteen asiaa pohtiessani, en taida enää jatkossa ponnistaa pohjoisen vappuladuilta toukokuun juoksukisoihin, ainakaan kovin kunnianhimoisin tavoittein. Mieluummin sitä nauttii mahtavista hiihto-olosuhteista niin kauan kun niitä kestää ja sitten lumien sulettua alkaa taas suunnata fokusta kohti juoksua. Varhaiset juoksukisatavoitteet kasaavat ehkä turhaksi paineita ja näin pohjoisen olosuhteissa voivat tuottaa todellista päänvaivaa kisavalmistautumiseen. 

Kulkutaudin takapakki kevään kynnyksellä

Pääsin kevään aikana hiihtämään lappu rinnassa kahteen otteeseen. Osallistuin vapaan tyylin Napapiirihiihdon 40km kilpailuun sekä perinteisen tyylin NUTS Karhunkierros 60km erämaalatuhiihtoon. Napapiirin Hiihto oli kohdallani todella onnistunut ja sain siitä paljon lisäbuustia kevään treeneihin. Karhunkierroksella taas olosuhteet olivat raskaat ja taisin siltä reissulta napata mukaani myös maailmaa kiertävän viruksen. Lähdimme suoraan Karhunkierroksen kilpailusta hiihtovaellukselle Ruotsin Kungsledenille, jossa vaellusnuha tuntui olevan tiukassa. Kotiin palattuani tein positiivisen kotitestin ja sain hyvän tovin parannella itseäni taas urheilukuntoon. Noudatin Terve Urheilija -sivuston ohjeistusta urheilun pariin paluusta, enkä olisi voinut yhtään nopeammin edetäkään. Erityisesti iskutuksen sieto etureisistä oli sulanut taudin myötä kokonaan. Tuntui kuin olisin aloittanut juoksuharrastuksen alusta! Kesti yhteensä kuukauden verran ennen kuin olo oli urheillessa (erityisesti juoksussa; kiipeilyssä meno tuntui paljon nopeammin normaalilta) lähellä normaalitilaa.

Korona siis iski kohdallani viimeisen niitin kevään maratonarkkuuni. Olin kuitenkin kisan aikana Helsingissä ja juoksukunnossa, joten sain vaihdettua osallistumiseni 5km kisaan. Se toimikin hyvänä lähtötasotestinä kesän treenikautta varten. Kunto tuntui koronan jälkeen olevan aika pohjalukemissa ja tunsin aloittaneeni toukokuussa treenikauden aika lailla lähtöruudusta. Onneksi oma päätavoitteeni odottaa vasta elokuun lopulla, joten vielä oli hyvin aikaa lähteä rakentamaan pohjaa tulevaan.

Kävin kesäkuun alussa Santa Sportilla maksimaalisen hapenottokyvyn testissä katsastamassa sykerajoja ja kehityskohtia. © Samuli Tiainen

Tämän vuoden oma päätavoitteeni on elokuun lopulla juostava skyrace-kilpailu Italiassa. Trofeo Kima on 52km mittainen vuorikilpailu, jossa tulee nousu- ja laskumetrejä yhteensä 4200m. Reitti on monilta osin hyvin tekninen ja siinä yhdistyy myös kiipeilyllisiä piirteitä. Kilpailussa on tiukat cutt off-rajat eli tietyn ajan jälkeen huoltopisteelle saapuneet juoksijat eivät voi enää jatkaa kilpailua. Kukaan suomalainen ei tietääkseni ole kisaa päässyt maaliin, joten edessä oleva haaste on melkoinen! Tänä kesänä on siis luvassa paljon mäkitreeniä, umpimetsärymyä (suunnistusta!), teknisen maaston tikkausta ja muuta hauskaa puuhaa pitkin Ounasvaaran, Lapin, Norjan ja Alppien rinteitä. Juoksutreenin ohella aion myös pitää 2-3 oheistreenipäivää viikossa, sillä juoksumäärien liian innokas nosto voi koitua kohtaloksi myöhemmin kaudella. Lähipiirissäni on nyt viime aikoina ollut useampia ikäviä rasitusvammoja ja yritän olla kaukaa viisas ja pitää huolta kehostani, että se pysyisi ehjänä ja vahvana koko kauden ajan. Jospa kaikkea ei tarvitsisi itse oppia kantapään kautta vaan voisi ottaa opiksi myös toisten kokemuksista.

Terveys ja ilo ennen kaikkea

Terve urheilu oman urheilija-arvopohjani peruspilari. Olen viime aikoina pohtinut paljonkin sitä, miten tämä näkyy omassa elämässäni ja mitkä ovat ne konkreettiset askelmat, joiden avulla pidän huolen omasta terveydestäni ja terveestä suhteesta urheiluun. Uskon, että monet urheilijat allekirjoittavat kannattavansa tervettä urheilua mutta erilaisten mielipiteiden, artikkeleiden, ohjeiden ja markkinoinnin ristitulessa voi olla vaikea suunnata fokus keskeisiin asioihin. Keskittyminen voi helposti suuntautua triviaaleihin yksityiskohtiin ja vähemmän olennaisiin seikkoihin. Terveellisen urheilun pohjana on tasapaino urheilun, levon, ravinnon ja muun elämän välillä. Tämä on varmasti monille itseni mukaan lukien tuttua ja tylsääkin ehkä mutta samalla ihanan yksinkertaista. Jos tämä terve pohja ei ole kunnossa, on turha lähteä kikkailemaan hierontavasaran, lisäravinteiden, kompressiopöksyjen tai erilaisten mittareiden kanssa. Oma kapasiteetti on rajallinen ja sen keskittäminen niihin asioihin, joilla todella on iso vaikutus kokonaisuuteen, on kaikkein suurin merkitys. Nimittäin kaikessa yksinkertaisuudessaan noiden peruspilareiden tasapainottaminen on usein se kaikkein haastavin osuus. Terve urheilija saa lukuisia yhtenäisiä terveitä treenipäiviä ja -kausia, jotka mahdollistavat kehityksen ja menestyksen. Juuri tuo tekemisen ja treenin jatkuvuus on kaiken a ja o. Kuulostaa niin yksinkertaiselta mutta samalla ärsyttävän vaikeaa! Omalla kohdallani olen myös huomannut, että silloin kun meno maistuu ja tekemisessä on ilo mukana, ollaan usein myös parhaiten tuon tasapainon ytimessä. Motivaatio ja sitä kautta ilo ovat usein ensimmäisiä asioita, jotka kärsivät ylikuormituksen tai alipalautumisen kynnyksellä. Tästä syystä oman mielenmaiseman seuraaminen on olennainen osa esim. harjoituspäiväkirjan merkintöjä. Terve urheilija menestyy ja voi hyvin!