Kovaa ajoa NUTS Ylläs 15km kisassa

NUTS Ylläs-Pallas -tapahtuman uusi 15km juoksukisa osui omalla kohdallani hyvää saumaan ja sain haettua harjoituskisasta tuntumaa kovaan juoksuun kovassa kirityksessä. Juoksu kulki hieman esiväsytetyilläkin jaloilla mukavasti ja onnistunut kilpailu toi uutta itseluottamusta ja intoa juoksuharjoitteluun. 

© Rami Valonen

NUTS polkukisajärjestäjä on ilahduttavasti lisännyt tapahtumiensa matkavalikoimaa lyhyemmillä juoksureiteillä. Toukokuussa juostavalla Karhunkierroksella uutena tulokkaana oli 13km kierros Rukalla. Heinäkuun NUTS Ylläs-Pallas-tapahtuma kasvoi 15km sprinttimatkalla, joka houkutteli puoleensa niin ensikertalaisia kuin kovempaa kyytiä halajavia konkareita. Omaan treenisuunnitelmaani ei pidempiä kisamatkoja enää oikein mahtunut, sillä en välttämättä ehtisi korjata niistä muodostuvaa palautusvelkaa ennen parin viikon päästä alkavaa kesälomaa ja sen sisältämää vuoritreeniblokkia. 15km kilpailuun kuitenkin uskaltauduin mukaan, sillä ajattelin sen toimivan itselläni hyvänä harjoituskisana. Harjoituskisastarteissa pääsee koeponnistamaa oman taktiikan, ravitsemuksen, hermojen ja hieman esiväsytetyn kropan toimintaa kovassa ajossa.

Tiedostin jo ennalta riskin juostaoma testijuoksu Senjalla vain viikkoa ennen Ylläksen starttia. Senjan testijuoksu oli itselleni kuitenkin merkittävämpi, sillä reitin profiili palveli minua enemmän kauden myöhempiä tavoitteita silmällä pitäen. Oli myös mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin kroppa ehtii onnistuneen suorituksen jälkeen palautua. Usein palautuminen kestää huomattavasti kauemmin, jos kilpailu/testijuoksu ei ole mennyt aivan putkeen. Esimerkiksi kramppien kanssa taistelu useiden tuntien ajan pistää hermoston ja lihaksiston helposti solmuun pitkäksikin aikaa. Kisojen välisen viikon aikana askel kuitenkin tuntui ilahduttavan hyvältä ja aloin uteliaana odottaa Ylläksen kisan koitosta. Kuulin jo ennalta, että kovaa vastusta oli viivalle tulossa kun Minna Syvälä oli myös valinnut kisakalenteriinsa uuden lyhyen kilpailumatkan. 

15km reitti alkoi Äkäslompolon kisakeskuksesta kuten 37km reittikin. Oikeastaan 15km matka oikaisi suoraan keskustasta Kellokkaalle ja yhtyi siinä 37km, 100km ja 166km reitin loppupäähän. Kellokkaalta reitti laski Kesänkijärven rantaan, jonka vierustaa juostiin kohti Pirunkurun nousua. Pirunkurun jälkeen polku lasketteli usean kilometrin alamäen takaisin Äkäslompolonjärven rantaan ja sieltä takaisin kisakeskukseen. Nousua reitille kertyi vajaa 400m. 

NUTS kisakeskus Äkäslompolon keskustassa kuhisi tunnelmaa viikonlopun aikana © Rami Valonen

Matkalle mahtui myös hienoja pitkospuita ennen Kesänkijärveä. Taustalla näkyy Ylläs ja Kellostapuli. 

© Rami Valonen

Lähdimme ensi kertaa polkujuoksukisaan osallistuvan ystäväni Annan kanssa kohti Yllästä perjantaina töiden jälkeen. Monet juoksijat olivat tuossa vaiheessa jo omien juoksusuoritustensa kanssa pitkällä, sillä 300km kisa oli alkanut jo maanantaina ja 66km ja 166km kisat perjantaina puoliltapäivin Hetasta. Kisakuumetta oli siis sopivasti nostatettu GPS-palluroita seuraamalla. Olin ajatellut suuntaavani vielä perjantai-illalla kannustamaan yli yöttömän yön taivaltavia kisaajia mutta numerolaput haettuamme ja illallisen nautittuamme totesimme Annan kanssa yhdessä tuumin, että edellisöiden naftit unet alkoivat vaatia veroaan ja silmäluomet lupsua. Niinpä kömmimme nukkumaan jo hyvissä ajoin, vaikka aikaisen herätyksen puolesta tämä ei ollut välttämätöntä. Starttimme oli lauantaina vasta klo 14, joten mitä pidempään nukkuisimme, sitä parempi. Helpointa oli jos aamupalan jälkeen ei enää tarvitse syödä toista ateriaa ennen kisaa ja unien ja aamiaisen venyttäminen tavanomaista myöhempään tekisi valmistautumisesta yksinkertaisempaa. Ja untahan meillä piisasi! Nukuimme kellon ympäri ja suuntasimme Kesänkijärveen pulahdukselle vasta aamukymmeneltä. Sikeät ja pitkät yöunet olivat ladanneet akut täysiksi ja maailmaa katsoi aivan uusin silmin. Nautiskelimme riisipuuroaamiaista ja vaihdoimme ajatuksia ja kuulumisia 166km kolmanneksi juosseen Tomi Mikkolan, valmentajani Antti Lepistön, 66km juoksijan Pasi Mäntylän, ystävämme Joni Lepistön ja kuvaaja Rami Valosen kanssa. Suunnittelimme vielä viime hetken taktiikat ja energiapoliittiset liikkeet. Perhosia alkoi vatsan pohjalla lennellä kun puimme kisakamat päälle ja suuntasimme kisakeskukseen.

Myös lyhyessä 15km kisassa oli lista pakollisista varusteista, jotka täytyi pitää mukana koko juoksun ajan. Näiden kantamiseen riitti itselleni kuitenkin lanteille puettava juoksuvyö. Lisäksi otin käteen 2,5dl lötköpullon, josta oli helppo siemailla korkeaenergistä urheilujuomaa kovankin vauhdin tiimellyksessä. Alkulämmittelyssä syke takoi jo tavallista kovemmilla kierroksilla mutta askel tuntui suhteellisen hyvältä. Juuri ennen starttia otin yhden Noshtin energiageelin varmistaakseni hyvät energiavarannot kovaa suoritusta varten.

© Samuli Tiainen

Starttilaukauksen pamahdettua miesten voittajaksi juossut Tuomo Kuisma lähti saman tein omille teilleen. Otin hetkeksi rennolla askeleella naisten kärkipaikan mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen Minna siirtyi vetovuoroon. Meno tuntui rennon reippaalta ja tarkkailin sykettäni varmistaen, ettei vauhti pääsisi liian nopeasti kiihtymään. Kesänkijärven rannalla annoin Minnan ottaa vähän kaulaa pitäen silmällä, että Pirunkurun nousussa ja erityisesti laskussa halusin olla iskukunnossa. Tuo suunnitelma toimikin ja Pirunkurun nousun aikana pääsin taas ihan Minnan kantoihin kiinni. Onnistuin hyvin valitsemaan askeleeni kivikossa niin, että säästyin isommilta kiviluisuilta ja etenemisen tahti pysyi rytmikkäänä. Ylämäen tasaannuttua ja tunturin kääntyessä alamäkeen jatkui kivikkoinen ja tekninen osuus vielä hetken. Tuossa näin mahdollisuuteni iskeä eroa. Ohitin Minnan kivikon kautta ja kirin etumatkaa, minkä jaloistani pääsin. Tiedostin, että mitä helpommaksi polku kävisi, sitä vahvemmilla Minna olisi ja sitä paremmat mahdollisuudet hänellä olisi saada minut kiinni. Polku helpottuikin nopeasti ja oli oikeastaan koko kisan loppupuoliskon hyvin helppokulkuista latupohjanomaista leveää polkua. Sain tosissani juosta henkeni edestä pakoon ja taistella ykkössijan säilyttämisestä. Aina välillä helpolla osuudella kurkkasin olkani yli, näkyikö Minnaa ja toisinaan valkea paita ja vaalea ponnari vilahti suoran päässä. Se antoi mahtavaa buustia painaa vielä vain kovempaa. Äkäslompolon kyläraitille kääntyessäni en enää Minnaa nähnyt ja aloin uskoa, että saattaisin tämän kisan voiton napata omiin nimiini. Ylitin maaliviivan ajalla 1h11min48s ensimmäisenä naisena ja kokonaiskisan toisena, sillä miehistä vain Tuomo Kuisma oli saapunut maaliin minua ennen ajalla 1h5min59s. Minna tuli pian perässäni ajalla 1:12:26 ja vaihdoimme helpottuneet ja hikiset onnitteluhalit. Oli todella hienoa saada kisata Minnan kanssa ja saada toinen toistamme kirien puskettua itsestämme päivän paras suoritus ulos. 

© Rami Valonen

Onnelliset juoksijat maalissa! © Rami Valonen

“Poluilla kilpasiskoja ja maalissa ylimpiä ystäviä” Sitä se polkujuoksu on parhaimmillaan! © Rami Valonen

Lyhyen matkan juokseminen oli todella hyvä kokemus ja bonuksena onnistuneen kisan jälkeen jalat tuntuivat vetreiltä, eikä mihinkään kolottanut. Vielä seuraavana päivänäkin jaksoin nauttia Ylläksen poluista ja tuntureiden huipuista perinteisen sunnuntaipitkiksen muodossa. 

Palkintojen jaossa © Rami Valonen

Olen tämän viikonlopun kisasuoritukseeni todella tyytyväinen ja myös helpottunut. Edeltävän viikonlopun Senjan onnistuminen ei ollut vain sattumaa vaan nyt alan uskoa, että juoksukunto on todella menossa oikeaan suuntaan. Kuluneet vuodet eivät ole olleet yhtä ruusuilla tanssia ja onnistumiset tuntuvat niiden jälkeen erityisen hyviltä. Nyt vähän keventelyä ennen viimeistä treeniblokkiaTrofeo Kimaa varten. 

Suuret onnittelut kaikille muille NUT Ylläs-Pallas-kisassa juosseille ja kiitokset kaikista tsempeistä ja kannustuksista kisan varrella!

Juoksuterveisin

Julia

P.S. Seikkailujani, treenejäni ja tekemisiäni voi seurailla somen puolellaInstagramissa jaFacebookissa :)