16.01.2019 4 min

 

”Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.”

 

Huhhuh, millainen kulunut vuosi olikaan! Vuoteen 2018 mahtui niin paljon uutta monella elämän osa-alueella, että kasvu, kehitys ja uuden oppiminen on ollut väistämätöntä. Pääsin ottamaan monia askeleita niin urheilun, opintojen kuin muunkin elämän saralla eikä kaiken keskellä ole takapakeistakaan vältytty. Nyt uuden vuoden alkuun ajattelin niputtaa yhteen ajatuksia siitä, mitä toivon tulevan vuoden tuovan tullessaan ja minkä toivoisin jäävän menneen vuoden puolelle kokonaan.


Talviretkellä Repoveden kansallispuistossa © Samuli Tiainen
 
Pian edellisen Norjan blogitekstini julkaisun jälkeen koin suuren takaiskun kun seuraaviin syksyn polkukisoihini valmistautumiseni tyssäsi oikean polven kipuiluun. En ollut koskaan aiemmin kärsinyt polviongelmista, joten kipu säikäytti ja yllätti minut todella. Oikeaan polveeni iski juoksijan polvi pitkällä yhteislenkillä Sipoonkorvessa ja ilman aiempia polviongelmia tai esituntemuksia, en tajunnut lopettaa lenkkiä ennen kuin kipu oli lähes sietämätön. Urheilussa ja juoksussa kipuja ja kolotuksia tulee ja menee, ja ajattelin tämän olevan yksi sellaisista. ”Kyllä se kohta loppuu. Ei tässä enää ole pitkä matka,” hoin itselleni. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi tuona päivänä ollut parempi jäädä kotiin lepäämään kovan treeniviikon ja intensiivisen Norjan kisailun, kiipeilyn ja matkustelun jälkeen mutta menohalut veivät mennessään. Kesän treeni- ja kisamääriä katsellessa olisi hidastaminen voinut tapahtua jo hieman aiemminkin… Jälkiviisaus on aina kivuliaankin helppoa, mutta aina voi ottaa opikseen tulevaa varten. Ja sitä onkin tässä ollut hyvin aikaa pohtia ja oppia. Alkuun ajattelin vaivan paranevan viikossa parissa levolla, kylmällä ja hieronnalla, mutta todellisuudessa kyseessä olikin aika paljon pidempi kuntoutusprosessi, joka ei ole täysin valmis vieläkään. Nuuksion maratonin ja Vaarojen maratonin kisastartit sain juoksijan osuuden sijasta kokea kannustusjoukoista kun polvi ei kestänyt yli kahden kilometrin lenkkejä ollenkaan. Ei sitä terveenä ollut ymmärtänytkään, kuinka valtavan suuri osa juoksu elämääni oli ja kykenemättömyys sen toteuttamiseen oli kova paikka.
 


Kannustusjoukoissa Vaarojen maratonilla Kolilla © Liina Hilkamo
 
Olen kiertänyt syksyn aikana polveni kanssa yhden jos toisenkin ammattilaisen luona apua hakemassa ja kaikilla on tuntunut olevan omat näkemyksensä vaivan syystä ja hoidosta. Kuntoutusprosessi on ollut henkisesti varsin raskas enkä missään vaiheessa oikein ymmärtänyt tai halunnut myöntää, että vaiva ei yhdessä yössä tai seuraavan ammattilaisen käsittelyssä katoaisi. Polvivaivani on saanut tai pakottanut minut ajattelemaan, arvioimaan ja jopa kyseenalaistamaan treenausfilosofiaani, -tapojani ja –määriäni. Kertyneet treeni- ja kisamääräni vuoden aikana olivat aika valtavia ja juoksijan polven ilmeneminen taisi olla merkki siitä, että se oli ollut liikaa. Onneksi syksyn aikana olen päässyt mukaan uusiin treenikuvioihin polkujuoksun ja urheilun ammattilaisten kanssa ja sitä kautta saanut valtavasti kallisarvoista apua kestävän, järkevän ja tuloksellisen treenisuunnitelman laatimiseen ja urheilijan elämän suunnitteluun. Olen myös alkanut itse perehtyä treenauksen saloihin paljon aiempaa enemmän ja tiedon nälkä vain kasvaa. Tämä saattaa kuulostaa hieman hassulta ja yllättävältäkin, mutta tähän mennessä ovat treenini pohjautuneet lähinnä ajatukseen ”Mitä enemmän, sitä parempi” eikä minulla ole ollut mitään strukturoitua treenisuunnitelmaa. Tämä ajatusmalli ei kyllä päde tavoitteelliseen ja terveeseen treenaukseen jos tavoitteena on vielä 90-vuotiaana olla terveenä ja pirteänä hiihtämässä Pirkan hiihtoa. Niin kurjaa kuin polven kanssa taisteleminen onkin ollut, olen sen myötä joutunut käsittelemään suhtautumistani urheiluun, treenaamiseen, kisaamiseen, lepoon ja syömiseen uudella tavalla, jonka toivon nyt muodostavan kestävän ja kantavan pohjan tulevia vuosia ja vuosikymmeniä varten.


© Samuli Tiainen
 
Juoksutauko avasi kuitenkin uusia mahdollisuuksia urheilun saralla. Polvivaivani antoi minulle mahdollisuuden keskittyä syksyn aikana täysin treenaamaan lead-kiipeilyn SM-kilpailuihin, jotka kisailtiin syntymäpäivänäni Oulussa. Polvi ei vihoitellut ensimmäisten viikkojen jälkeen muissa urheilulajeissa, joten kiipeilyä ja muita oheislajeja pystyin jatkamaan normaalisti. Panostus kiipeilyyn kannatti, sillä olin kisasuoritukseeni todella tyytyväinen ja sain hyvillä mielin laittaa pakettiin vuoden kisakauden.


Finaalireitillä Oulun SM-kilpailussa © Samuli Tiainen
 
Kiipeilyn lisäksi on syksyni täyttynyt pyöräilyllä, uinnilla, vesijuoksulla ja joogalla ja lumien tultua hiihdolla. Olen jo tähän mennessä ehtinyt kolmelle ”hiihtoleirille” niin Suomen Lappiin kuin Norjan Tromssaankin. Olen suuntaamassa maaliskuussa hiihtämään 90 kilometrin Pirkan hiihtoa, joten hiihto tulee tänä talvena toimimaan peruskunnon pohjana tulevaa juoksukautta varten. Juoksemaankin olen vähitellen päässyt polven kestäessä yhä enemmän ja joulukuun aikana pääsin juoksemaan n 7 km lenkkejä. Vielä minulla on matkaa taas entiseen juoksukuntoon, mutta onneksi treenikausi on vasta aluillaan. Uusia mahtavia treenaus- ja valmennuskuvioita on pistetty vireille ja kattavien tukijoukkojeni, valmentajieni ja kanssaurheilijoitteni tukemana suuntaan katseeni tulevaan vuoteen intoa ja motivaatiota puhkuen.


Ensimmäinen mäkitreeni polvivamman jälkeen Solvallan mäessä talviauringon paisteessa © Samuli Tiainen
 
Treenaukseen perehtymisen lisäksi olen päässyt uppoitumaan entistä syvemmälle ravitsemuksen saloihin. Terveellinen, kasvipohjainen ja ravitseva ruoka on erityisen lähellä sydäntäni ja olen jo pitkään ollut innokas valmistelemaan omia kisaeväitä ja kokkailemaan terveellistä, monipuolista ja maukasta ruokaa urheilullista elämänmenoa tukemaan. Tämän arvomaailman jakaa myös uusi tuttavuuteni Nosht, jonka kanssa olen aloitellut yhteistyötä loppusyksyn aikana. Nosht on suomalainen yritys, jonka missio on valmistaa luonnollisia, vatsaystävällisiä, ympäristöystävällisiä ja urheilusuorituksen huippuunsa lataavia energiavalmisteita. Kaikki tuotteet ovat FODMAP-ruokavalioon perustuvia, gluteenittomia ja vegaanisia ja tuotteet tuotetaan ja pakataan mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavasti. Olen jo päässyt kokeilemaan eri tuotteita niin ladulla kuin lenkeilläkin ja odotan innolla tulevan vuoden kuvioita tällä saralla.


Trail Running Finland-sivuillakin oli juttua Nosht:n tuotteista ©Nosht

 
Säilyttäköön tuleva vuosi intohimon urheiluun ja seikkailuihin, innon kasvaa ja kehittyä urheilijana ja ihmisenä sekä terveen kehon, jolla pystyn näitä intohimoja toteuttamaan;
jääköön polvivaiva, liian suuret treenaus- ja kisamäärät, kehonhuollon laiminlyönti ja liian vähäinen lepo edellisen vuoden syövereihin;
ja tuokoon uusi vuosi tullessaan uusia antoisia ja haastavia seikkailuja, matkoja, projekteja, kisoja sekä vahvemman ja viisaamman urheilijan, joka osaa pitää rakkautensa urheiluun kukoistuksessa mutta myös kurissa niin, ettei se sammu tai keho kulu loppuun vielä seuraavaan 70 vuoteen.


© Samuli Tiainen
 
 
-Julia
 
P.S. Joko seuraat seikkailujani Instagramissa (@juuliskan) ja Facebookissa Ultraelämää-sivujen kautta?


Jätä kommentti

Kommentit on hyväksyttävä ennen julkaisua.


Myös Ultraelämää

Kohti terveempää urheilijaelämää!
Kohti terveempää urheilijaelämää!

25.11.2021 7 min

“Kaikki me ajatellaan olevamme jollain tavalla omnipotentteja. Mutta totuus on, ettei kukaan meistä ole.”-Arja Uusitalo, Urheiluklinikka jakso 3. Ajatus kolahti aika napakasti. En voi kieltää, ettenkö olisi aiemmin (onneksi nykyään jo paljon harvemmin!) ajatellut tai uskotellut itselleni, että olisin yleisten toimintatapojen tai terveysneuvojen yläpuolella. Tämä on vuosien mittaan ilmentynyt esimerkiksi riittämättömänä syömisenä. Tai uskotteluna, että kuukautisten poisjäänti ei omalla kohdallani ollut mikään hälytysmerkki. Tai että minun kohdallani lepäily ei ole tarpeellista (kyllähän sitä tulee levättyä koulussa, töissä tai muuta mukavaa touhutessa??). 
Lue lisää
Transalpine Run osa 2 - Pienet suuret osatekijät etappikilpailussa
Transalpine Run osa 2 - Pienet suuret osatekijät etappikilpailussa

13.10.2021 8 min

Etappikilpailu on luonteeltaan  hyvin erilainen suoritus kuin yhdellä kertaa juostava tapahtuma. Useiden peräkkäisten kilpailupäivien aikana jokapäiväisten pienten asioiden merkitys kertaantuu kilpailun edetessä. Tehdyt ja tekemättä jätetyt asiat joko kantavat kilpailun loppuun saakka tai päinvastoin kostautuvat muutaman päivän juoksun jälkeen. Edellisessä tekstissäni kerroin yleisesti 7 päivän etappikilpailumme kulusta halki Alppien ja toivon mukaan juttu avaa kilpailun luonnetta ja maailmaa. Tässä blogissa pureudun ravitsemukseen, varusteisiin, uneen ja muihin pieniin suuriin tekijöihin kilpailumme aikana.

Lue lisää
Transalpine Run; etappikilpailu halki Alppien
Transalpine Run; etappikilpailu halki Alppien

21.09.2021 12 min

Transalpine run on pareittain juostava etappikilpailu Alppien halki pohjoisesta etelään. Kilpailun reitti vaihtuu vuosittain ja kilpailu juostaan joka toinen vuosi Alppien itäpuolella ja joka toinen vuosi läntisellä puolella. Kilpailuun osallistutaan pareina eivätkä juoksijat saa kilpailun aikana olla yli 2 minuutin päässä toisistaan.
Lue lisää