09.10.2019

Kolin Vaarojen maraton oli polkujuoksukauteni päätavoite ja koko kisakauden huipennus. Se oli samalla Buff Trail Tourin päätöskilpailu, jossa oli jaossa koko kiertueen suurimmat pisteet. Olin juossut ennen Vaarojen maratonia kaikki Buff Trail Tourin kisat Aulanko Trailia lukuun ottamatta mutta sitä suurta onnistumista en ollut omasta mielestäni saanut koko kauden aikana. Odotukset ja toiveet Vaarojen suhteen olivat siis suuret.



Ensilumi verhosi Kolin ruskan värit kisaviikonloppuna © Aapo Laiho
 

Valmistauduin Vaarojen maratoniin hieman poikkeuksellisesti Ahvenanmaalla opintoharjoittelussani, joka sattui juuri samaan ajankohtaan Kolin kilpailun kanssa. Kaksi viikkoa ennen kilpailua yritin syödä mahdollisimman neutraalisti ja vatsaystävällisesti, sillä olen monissa kilpailuissa kauden aikana kärsinyt vatsavaivoista. En usko vatsaongelmien selittyvän kisan aikaisella juomisella tai syömisellä vaan johtuvan luultavasti huonosta suolen tyhjenemisestä ennen kilpailua, jännityksestä ja kovatehoisen suorituksen vähentämästä verenkierrosta suolistoon. Kisan aikaiset vatsanvääntelyt ja puskareissut ovat todella turhauttavia ja halusin tehdä kaikkeni välttääkseni ne kauden päätöskisassa. Kirjoitin ruokapäiväkirjaa parin viikon ajalta ennen kilpailua ja merkitsin ylös kaikki vatsatuntemukseni ja suolen toiminnan treeneissä ja muussa elämässä. Näiden viikkojen aikana vältin runsaasti FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviä ruokia, enkä syönyt opiskelu- tai työpaikkaruokalassa vaan otin kaikkialle omat eväät mukaan. Söin paljon riisipohjaisia ruokia, riisipuuroa eri muodoissaan, mietoja tofukastikkeita, juureksia, hedelmiä, smoothieita, puuroa, kauraa ja kasvipohjaisia jugurtteja. Oli yllättävän hauskaa ja mielenkiintoista seurata syömistään ja vatsan liikkeitä niin tarkasti.

Vaikka Kolin viikonloppu osui juuri harjoitteluni keskelle, pääsin onneksi matkaan jo torstai-iltana ehtiäkseni jotakuinkin ajoissa kisapaikalle ennen lauantaina starttaavaa kilpailua.

Matka vei ensin yölaivalla Maarianhaminasta Helsinkiin ja sieltä pakulla Samulin kyydissä Kolille. Etelän upea ruska jatkui aina perille saakka vaikka vuoden ensimmäinen lumi toikin maisemaan erilaisen hohtonsa mitä pohjoisemmaksi pääsimme. Olin pakannut itselleni matkaevääksi riisipuuroa, smoothieta, banaania ja suklaakaurajuomaa. Automatka oli lämpötilaltaan yhtä hyinen kuin ulkona vihmova lumipyry. Pakun lämmitys ei toiminut, joten perille päästessämme olimme kerros kerrokselta lisänneet melkein kaikki mukana olleet vaatteet päällemme. Taitaa kyydissämme matkustanut Elina ensi kerralla tarkkaan harkita pakun mukaan hyppäämistä! Onneski perillä Team Nouxin mökissä pääsimme lämmittelemään saunaan ennen perinteikästä kisaa edeltävää riisi-tofukookoscurry-illallista.

 

© Aapo Laiho
 
Kisa-aamu valkeni lumisena ja viileänä. Olin nukkunut kehnosti mutta olo oli siitä huolimatta pirteä. Olin kuluneen viikon levännyt kunnolla ja nukkunut joka päivä päiväunet työpäivän jälkeen, joten yhden yön lyhyys ei vielä oloon liiemmin vaikuttanut. Aamujoogan aikana kroppa tuntui vetreältä ja energiseltä. Aamiaiseksi pari tuntia ennen kisaa söin Elovenan piparkakun makuisen pikapuuron, soijarahkaa, smoothien ja suklasoijajuomaa. Vielä juuri ennen starttiin lähtöä nappasin pari Noshtin energiamarmeladia taatakseni täyden latingin lähtölaukauksen pamahtaessa.



Into piukassa lähtöviivalla Susanna Ylisen kanssa
 
Ennen kilpailua olimme valmentajieni Antin ja Samin kanssa katsoneet kisareittiä ja tehneet suunnitelman onnistuneeseen vauhdinjakoon. Kisareitti on monin paikoin haastava ja tekninen koko matkan mutta selvästi kovimmat mäet painottuvat kisan loppupuolelle. En ollut juossut kisaa aiemmin, joten en tarkalleen tiennyt, miten hurjia nousuja lopussa odottaisi. Tavoite oli mennä alku rauhallisesti, sillä kokeneempien Kolin kävijöiden mukaan vasta puolen välin jälkeen Ryläykseltä alkaisi todellinen kisa. Suunnitelmani oli aloittaa syöminen ja juominen heti alusta asti, jotta energiat olisivat korkealla koko kisan ajan. Syöminen ja juominen unohtuu helposti kun meno on vielä kevyttä ja se usein kostautuu myöhemmin kisassa. Nyrkkisääntöni on syödä yksi energia-annos (geeli tai energiamarmeladi) puolen tunnin välein ja juoda aina kun siltä tuntuu.


 

Lähtöviivalla huomasin, että kisan taso tulisi olemaan kova. Ennen lähtölaukausta katselin vierelläni seisovia kaikkia niitä supervahvoja naisia, joista monet olivat voittaneet minut menneellä kaudella. Hetken ehdin jo säikähtää tilannetta mutta sitten muistutin itselleni, minkä takia siinä seisoin. En toki sen takia, että saisin tietyn sijan tai palkinnon tai että voittaisin jonkun muun juoksijan. Seisoin siinä lähtöviivalla sen takia, että on kertakaikkisen mahtavaa pystyä oman mielen ja ruumiin voimalla viemään itsensä niin upeisiin paikkoihin ja päästä maisemiin, jonne ei muilla kuin lihasvoimin edes pääse. Olin tullut pitämään hauskaa yhdellä Suomen hienoimmista reiteistä mahtavien ihmisten kanssa, joiden monien kanssa olin saanut jakaa jo monta kilpailua kauden aikana ja joista oli tullut minulle hyviä ystäviä. Kilpailuiden vetovoima ja kutkuttavuus piile niistä kumpuavassa voimassa, joka saa juoksijan viemään itsensä uusiin ulottuvuuksiin ja voittamaan itse itsensä. Kilpailuissa pystyy näkemään oman kehityksensä ja heikkouksiensa muuttumisen vahvuuksiksi ja venymään suorituksiin, joihin ei edes uskaltanut kuvitella kykenevänsä. Seisoin siinä lähtöviivalla saadakseni vihdoin antaa itsestäni kaiken ja näyttääkseni itselleni, että kaikki se treeni ja valmistautuminen oli tehnyt minusta vahvemman ja viisaamman.

Pystyn vaikuttamaan vain omaan mieleeni ja kehooni ja se, miten kovassa kunnossa muut kisailijat ovat, on toissijaista ja asia, jota en mitenkään voi muuttaa. Kilpailutilanteessa oma energia ja keskittymiskyky ovat rajallisia ja ne on tärkeä keskittää niihin seikkoihin, joihin itsellä on valta vaikuttaa. Muiden suoritukset voivat tottakai toimia hyvänä kannustimena ja tsemppinä ja siihen osa kilpailemisen viehätyksestä perustuukin mutta varovainen täytyy silti olla. Parasta on pysyä omassa ennalta suunnitellussa kisastrategiassa, sillä useimmin spontaani toisen vauhtiin lyöttäytyminen kisassa johtaa oman kilpailusuorituksen ja -kokemuksen epäonnistumiseen tavalla tai toisella.


© Kari Kuninkaanniemi

Lähdin matkaan rennosti omaa tahtiani juosten. Olin yllättänyt, kuinka tekninen reitti oli jo heti alusta alkaen. En vilkuillut taakseni alkumatkasta vaan keskityin pitämään tehot kohtuullisina, asettamaan askeleeni varmasti lumisella ja haastavalla polulla ja ihailemaan kertakaikkisen upeita Kolin maisemia aina kun vain pystyin. 15 kilometrin kohdalla vesistöä ylittäessämme lossikyydissä huomasin vetäväni aikamoista letkaa kovia naisia perässäni. Olin tuossa vaiheessa ensimmäisellä huollolla ja naisten sarjan 3. sijalla noin 7 minuuttia Susanna Ylisestä, joka oli kärjessä. En pysähtynyt huollossa lainkaan, sillä minulla oli vielä yli ½ l nestettä mukana ja tiesin sen riittävän hyvin seuraavalle huollolle.

 

© Aapo Laiho
 

Ryläykselle tullessani oli matkaa taitettu reilu 20 kilometriä ja oli aika ottaa kisavaihde päälle! Vedin muutaman miesjuoksijan letkaa, joten pääsin juoksemaan omaa vauhtiani. Ryläyksen nousuun tullessamme lähdin nostamaan tehoja napsun verran pitäen menon edelleen maltillisena lopun nousuja silmällä pitäen. Juoksin nousun siltä osin kun se oli järkevää ja tiukat mäet kävelin. Hieman ennen Ryläyksen huippua Team Nouxin kovat miehet Tomi Mikkola ja Sami Vähänen juoksijat ohitseni 65km matkalla.

 

Matkalla alas Ryläkseltä lumisilla ja kapeilla pitkospuilla © Terho Lahtinen
 
Matka alas Ryläykseltä oli itselleni kisareitin ainoa tuttu osuus. Askel oli kevyt ja varma, vaikka maasto oli todella tekninen. Kisakengikseni valitsemani nastalliset suunnistuskengät olivat hyvä valinta etenkin märillä ja lumisilla pitkospuilla ja juurilla. Tulin mäen alas niin kovaa kuin suinkin uskalsin ja jaksoin. Kovan alamäen tiimellyksessä olin tuntevinani ensimmäiset lihaskramppien alkeet jaloissani. Muistutin itseäni juomaan ja söin loput minttusuklaageelin jämät.


© Aapo Laiho
 

Metsän keskeltä tielle kaartaessani sain kuulla olevani alle minuutin päässä toisena juoksevasta Hanna Jantusesta. “Oho!” muistan huutaneeni yllättyneenä. Hanna Jantunen oli tähän mennessä voittanut kaikki juoksemansa Buff Trail Tourin kilpailut ja vielä reiluilla marginaaleilla. Uuden boostin siivittämänä lähdin ottamaan Jantusta kiinni ja pian sainkin näköpiiriini mustan siluetin, jonka peesiin jäin kapealla polulla. Toisessa huollossa täytin yhden ½ l pullon vedellä ja otin naisten kakkossijan. Huollon jälkeen alkoi heti ylämäki, johon Jantunen lähti ihan kiinni kannoissani. En hätiköinyt nousussa, sillä muistin, että vielä oli kolme isoa nousua tulossa.

Tässä kohtaan huomasin, että jalkani alkoivat kramppailla enemmän. Otin kaksi sitruuna-tee-mermeladia ja join reilusti. Nousut tuntuivat jo hieman tahmaisilta mutta tasaisella ja erityisesti alamäissä kiisin sen minkä krampeilta uskalsin. Krampit iskivät välillä todella pahasti ja yritin syödä ja juoda niin paljon kuin pystyin. Matkaa oli vielä jäljellä, eikä kramppeihin tässä vaiheessa muu auttanut kuin vauhdin himmaaminen, nesteytys ja energia. Olin ladannut reitin kellooni, josta pystyin viimeisillä kilometreillä ennakoimaan nousuja ja laskuja ja näkemään, paljonko vielä oli matkaa. Onneksi minua oli etukäteen varoiteltu lopun hämäävyydestä; matka ei vielä viekään Ukko-Kolin päälle, vaikka niin helposti voisi keskellä laskettelurinnettä luulla, vaan koukkaa aivan Pielisen rannasta satamalta ennen viimeistä nousua maaliin.


Hanna Jantusen peesissa viimeisillä kilometreillä © Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Juoksimme Jantusen kanssa peräkanaa vuorovedoin aina viimeisen laskun puoleenväliin saakka, jossa tajusin, että nyt oli pakko ottaa ero tai en millään saisi pidettyä kakkossijaa viimeisessä nousussa. Otin kaikki irti vikassa alamäessä (näin sieluni silmin, kuinka pahasti jo matkasta väsyneillä jaloilla tässä vauhdissa ja niin teknisellä polulla olisi voinut käydä...) ja pääsin lähtemään noin 100 metrin etumatkalla viimeiseen nousuun satamalta. Nousu oli yllättävän juostava ja juoksin sen, minkä pystyin. Jos jalkani kramppasivat liikaa, otin muutaman kävelyaskeleen, sillä se helpotti tilannetta. Join vielä vähän yrittäen pitää kehoni jonkinlaisessa tasapainossa.


Toiseksi viimeisessä nousussa jalat kramppasivat kovasti mutta vauhdinjaolla, energialla ja nesteytyksellä sain jalat pysymään mukana yhteistyössä loppuun saakka © Onevision.fi / Juha Saastamoinen

Seurasin kellosta nousuprofiilia ja vähitellen pallurani hilautui kohti huippua. Nousun aikana olisi muuten ollut mahdotonta tietää, kuinka paljon vielä oli matkaa jäljellä reitin puikkelehtiessa metsässä. Nähdessäni “MAALI 300m” pistin kaiken peliin ja viimeisessä jyrkässä nousussa jokainen lihas huusi happea. Se kuitenkin riitti pitämään asemani ja juoksin maaliin 2. naisena suoraan ensimmäisenä maaliin juosseen hyvän ystäväni Ylisen syleilyyn. Aikani oli 4 tuntia 40 minuuttia ja 21 sekunttia. Jantunen tuli 28 s minun perässäni ja upean juoksun tehnyt Ruut Uusitalo neljäntenä 46 s erolla! En ole koskaan ollut näin tiukassa kisassa mukana!  Tämä kilpailu oli kertakaikkisen upea päätös hienolle kaudelle. Maratonin suorituksellani lunastin itselleni vielä Buff Trail Tourin kokonaiskilpailun 3. sijan.



Tunteet pinnassa raskaan suorituksen jälkeen. Hyvän ystäväni Susannan syleilyssä hengitys ja pulssi vähitellen pääsivät laskemaan monen tunnin ponnistelun jälkeen. © Aapo Laiho

Team Nouxin kisamenestys oli viikonloppuna mahtava! Juuso Simpanen juoksi samalla maratonilla miesten kolmannelle sijalle ja sijottui koko Buff Trail Tourin toiseksi. Sami Vähänen otti 65 km voiton ja Tomi Mikkola toisen sijan. Vuoden yhteistyö tiimin kanssa on selvästi tuonut tulosta ja on ollut upeata saada olla tässä hienossa joukkueessa mukana!

 

Voittajakolmikko <3 Sama kolmikko seisoi Buff Trail Tourin palkintosijoilla, minä ja Jantunen vain vaihdoimme paikkoja © Aapo Laiho

Varustus kisassa:
·      Bold nastalliset suunnistuskengät
·      Kompressiosukat (eivät märkänäkään rullautuneet tai hiertäneet)
·      Lululemonin trikoot (varsinaiset kisatrikoot olivat unohtununeet kotiin)
·      Patagonia alushousut ja Niken urheilutoppi
·      Samulin sykevyö (omani lopetti toimintansa kaksi päivää ennen kilpailua)
·      Asicsin pitkähihainen urheilupaita
·      Mustat ohuet hanskat
·     Yksi Buff ranteessa geelipulloa varten, yksi kaulassa ja ohut Buff päässä pantana
·      Suunto 9, jossa kisareitti ladattu
·      Salomon turkoosi lantiovyö, jossa numero hakaneuloilla
·      Salomon juoksureppu, jossa
o   2 Nosht kestominigrippussia, joissa energiamarmeladeja: vadelma, sitruuna-tee ja tyrni; lisäksi 250ml lötköpullo, jossa Noshtin spesiaalia minttusuklaageeliä
o   2 x ½ l lötköpulloa, joissa molemmissa Noshtin urheilujuomaa
o   avaruuslakana, ideaaliside, kartta
o   kännykkä ja vessapaperia vedenpitävästi
o   tuulitakki varalta
o   gps laite järjestäjiltä

Sydämmellinen kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tekemässä tästä viimeisestä kilpailusta ja koko kaudesta niin mahtavia <3 On ollut upeaa jakaa polkujuoksun riemua kaikkine vivahteineen teidän kanssanne.
 
-Julia

 
P.S. Joko seuraat seikkailujani Instagramissa (@juuliskan) ja Facebookissa Ultraelämää-sivujen kautta?


Jätä kommentti

Kommentit on hyväksyttävä ennen julkaisua.


Myös Ultraelämää

Kisaraportti Hetta-Pallas 66km
Kisaraportti Hetta-Pallas 66km

14.07.2021

Vuonna 2018 juoksin ensimmäisen 55km ultrakisani Pallaksesta Hettaan. Tuolloin minulla oli juoksuliivissä mukana omatekemää urheilujuomaa, itse kuivaamiani banaaneja ja itse leivottuja kaurapatukoita. Kisa oli huikea kokemus ja sen myötä palo lajia kohtaan vain kasvoi. Tämän onnistuneen kisamuiston siivittämänä lähdin innolla juoksemaa samaista reittejä, tosin tällä kertaa toiseen suuntaan ja reilut kymmenen kilometriä pidempänä reittinä.
Lue lisää
Huhhellettä! Miten treenata kuumassa?
Huhhellettä! Miten treenata kuumassa?

04.07.2021

Helteiset säät pyyhkivät parhaimmillaan Suomen yli aina pohjoisinta Lappia myöten. Helle tuo haasteita urheilijalle, mutta oikeilla nikseille oloaan voi helpottaa kuumimpinakin kesäpäivinä. Kovilla helteillä on tärkeää ottaa huomioon kuumien olosuhteiden tuoma lisäkuormitus keholle ja tarvittaessa muokata treenisuunnitelmaa.
Lue lisää
Karhunkierros 55km; Via Dolorosa
Karhunkierros 55km; Via Dolorosa

01.06.2021

Tämän vuoden kisakausi starttasi NUTS Karhunkierroksen 55km kisassa. Pääsimme Team Nouxin porukalla fiilistelemään polkujuoksutapahtuman tunnelmaa taas pitkän tauon jälkeen. Olipa kyllä mahtava kisareissu! 
Lue lisää

Tilaa uutiskirjeemme

Liity mukaan seikkailuihin ja saat loppuvuoden tilauksistasi -10% alennuksen