Ihminen kuvien ja tarinoiden takana

Olen nyt pari vuotta ehtinyt kirjoitella Treelinen sivustolle Ultraelämää-blogiani ja matkan varrella mukaan on tullut paljon uusia lukijoita ja seuraajia. Kaikille en ole vielä tuttu kaveri ja kesken matkan mukaan hypätessä saattaa helposti olla vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, kuka siellä ruudun toisella puolella oikein juttelee. Onkin siis hyvä hetki kertoa hieman, kuka teille täällä oikein kirjoittelee. Tässä siis pieni tarina siitä, mistä tulen, kuka olen ja minne olen suuntaamassa.

Urheilun ja seikkailujen ohella kädentaidot ja ruoka ovat lähellä sydäntäni. Tässä kuvassa Norjan matkalla valmistuneessa villapaidassa ennen elokuun Pyhän Tunturipuolikasta. Kisa päätti meidän reilu kuukauden kesälomareissun pohjois-Norjassa. © Samuli Tiainen

Olen syntynyt Helsingissä, mutta kasvanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella. Lapsena menin ja harrastin muiden mukana enkä ollut mitenkään erityisen urheilullinen tai kilpailuhenkinen. Kokeilin monia lajeja jalkapallosta balettiin ja sirkuksesta kilpauintiin. Kilpauintia harrastinkin ala-asteen loppuun saakka, tosin en ollut siinä mitenkään erityisen etevä tai lahjakas. Aktiivisesta uintiharrastuksesta ovat kuitenkin peruja hyvä uintitekniikka, josta on ollut iloa viime vuosien swimrun-innostuksen myötä. Ensimmäisen “virallisen” juoksukisani taisin juosta yhdessä sisarusteni ja serkkuni kanssa Disney Minimaratonilla vuonna 2002 ollessani 6-vuotias. Matka oli tuolloin 1 kilometri ja muistan sen tuntuneen pitkältä ja suurelta suoritukselta. Itse juoksua tärkeämpi asia tapahtumassa olivat palkinnoksi saadut Disney-julisteet ja -mitalit, jotka ripustimme mökin seinälle.

Ensimmäinen juoksukisani 2002

Urheilujen ohella olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni innokas partiolainen. Partiossa syttyi rakkaus luontoon ja seikkailuihin. Partiossa opin arvostamaan ja vaalimaan luontoa ja pääsin rakentamaan vakaan pohjan luonnossa pärjäämiselle ja liikkumiselle. Partion ohella purjehdimme ja mökkeilimme kaikki lapsuuteni kesät Turun ja Ahvenanmaan saaristossa perheeni kanssa. Silloin en vielä osannut aavistaa, että purjevene-elämä toimisi hyvänä pohjana pakuelämää varten. Näissä kahdessa asumismuodossa on paljon yhtäläisyyksiä! 

Vaelluksien ja retkien saloihin tutustuin lapsena partiossa. Partiossa opituista taidoista on ollut valtavasti iloa ja hyötyä myöhemmissä seikkailuissa. Tässä olemme hiihtovaelluksella ystävien kanssa Luostolla talvella 2019. Viikonloppu taisi olla talven kylmin; yöllä pakkanen kiristyi ainakin -30C asti.  Onneksi pääsimme varaustupa Kuukkeliin yöksi lämpimään. © Samuli Tiainen

Juoksukipinä Kaliforniasta

Ollessani 6. luokalla, muutimme vuodeksi Kaliforniaan perheeni kanssa vanhempieni tutkimusprojektin myötä. Siellä kävin paikallista koulua, jossa lukujärjestyksessä oli koululiikuntaa joka päivä. Nämä liikuntatunnit ovat olleet avainasemassa juoksuintoni syttymisessä. Juoksimme joka päivä yksi tai kaksi kierrosta urheilukentän ympäri ja joka keskiviikko juoksimme mailin eli 1,6 km aikaa vastaan. Huomasin tykkääväni juoksusta ja juoksin mielelläni kenttää ympäri luokkatovereitteni piileskellessä varaston takana välttääkseen moisen touhun. Vuoden loppua kohden aloin käydä silloin tällöin itsekseni 1-2 km lenkeillä myös koulun ulkopuolella. Ennen paluutamme takaisin Suomeen liikunnanopettajani kirjoitti vuosikirjaani tervehdyksen “you are a good RUNNER!”. Viesti voi kuulostaa vähäpätöiseltä jutulta, mutta sen merkitys oli pienelle juoksijan alulle todella suuri. Tuo lause on edelleen tärkeä henkinen tsempparini kisoissa ja vaikeina aikoina kun epäilen itseäni tai kykyjäni. Opettajan uskolla oppilaaseen voi todella olla maailmaa mullistava vaikutus! En tiedä, olisinko tässä lainkaan ilman opettajani Mr. Phillipsin uskoa ja tukea. Muutenkin olen kiitollinen vanhemmilleni tuosta upeasta ja kasvattavasta kokemuksesta saada asua vuosi toisessa maassa ja kulttuurissa. Koen sillä olleen hyvin suuri vaikutus siihen, kuka minusta on tullut.

Suomeen palattuamme jatkoin juoksuharrastustani epäsäännöllisen säännöllisesti. Tarkalleen en muista, kuinka usein juoksin mutta yläasteen aikana lenkit vähitellen pitenivät kahdesta kilometristä ensin viiteen, sitten seitsemään ja lopulta kymmeneen kilometriin. Aloin juosta poluilla ja Pispalan portaissa sekä merkitä tekemisiäni itse askartelemaani treenipäiväkirjaan. Kilpauinti jäi kun en halunnut enää uhrata kaikkea vapaa-aikaani vain yhdelle lajille. Innostuin myös pyöräilystä ja aloin pyöräillä viiden kilometrin koulumatkani kesät talvet. Opettelin itse paikkaamaan pyörän renkaat ja vaihtamaan talvirenkaat. Tein muutaman pyörävaelluksen Ahvenanmaalle ja Turun saaristoon. Kokeilin monia muitakin lajeja mutta vähitellen kestävyyslajit hiihto, juoksu ja triathlon sekä kiipeily alkoivat löytää tietään yhä suuremmaksi osaksi elämääni. En kuitenkaan hakeutunut valmennusryhmiin tai seuroihin. Ajattelin olevani liian vanha, mistä en olisi voinut olla enempää väärässä. Valmensin itse itseäni Juoksija-lehden artikkelien innoittamana ja aloin kiinnostua eri juoksu-, triathlon- ja hiihtotapahtumista. Seurasin ihaillen naapurini Sepon jokavuotisia Pirkan Hiihdon 90km hiihtosuorituksia ja pitkää ja määrätietoista valmistautumista tapahtumaan. Muistan lueskelleeni vaellus- ja urheilumerkkien katalogeja ja ihailleeni niissä kuvattua seikkailullista ja urheilullista elämäntyyliä. Luin juttuja ultrajuoksusta ja muistan ihmetelleeni (ja salaa ihailleeni) juoksijoita, jotka juoksivat maratoniakin pidempiä matkoja! En kertonut kenellekään mutta mielessäni haaveilin voivani joskus isona itse elää lukemieni juttujen kaltaista seikkailullista elämää ja olla yhtä vahva ja kokenut, että voisin juosta aamulenkiksi puolimaratonin.

Aloitin kisailut maltillisesti omista lähtökohdistani ja omasta innostuksestani. Hieman sain perustella kisaintoani kotona mutta pienestä skeptisyydestä huolimatta olen aina kotoa saanut uskollisen tukijoukon kisoihin, joko paikan päälle tai tiiviisti etäyhteyksien välityksellä. Yläasteikäisenä juoksin 5 km kisan Kaupin urheilupuistossa, sitten lähdin Helsinkiin Midnight Runin 10 km matkalle, lukiossa juoksin ensimmäisen puolimaratonini isoveljeni kanssa ja Pirkan hölkän 33 km maastojuoksukisan. Ihastuin urheilutapahtumien yhteisölliseen ilmapiiriin, josta sain mahtavan buustin omiin suorituksiini. Rakastan edelleen lähtöalueen odottavaa tunnelmaa, joka tuntuu vatsanpohjassa saakka ja saa jalat vipattamaan musiikin tahdissa. Hiihdon saralla treenasin Pirkan Puolikkaan 45km hiihtotapahtumaan kotikulmillani Sepon kannustuksella ja neuvoilla. Triathlonia kävin kokeilemassa Helsinki City Triathlonissa ja Vantaa Triathlonin sprinttimatkalla. 

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin ruotsinkieliselle opintolinjalle lääketieteelliseen tiedekuntaan. Opintojeni aikana olen käynyt vaihdossa Ranskan Pariisissa, Itävallan Innsbruckissa ja Norjan Tromssassa. Opintojeni ohella treenasin alkuun aktiivisesti lähinnä oman fiilikseni mukaan ja kisasin omaksi ilokseni kiipeilyssä, juoksussa ja hiihdossa. Kiipeilyssä olen opiskeluaikana kisannut paikallisesti ja kansainvälisesti, nuorten (SM ja PM), opiskelijoiden (EM ja MM) ja aikuisten (SM) sarjoissa. Hiihdossa olen osallistunut massahiihtoihin Finlandiassa 50km, Pirkan hiihdossa 90km ja Ylläs-Levillä 70km. Myös yhdessä kilpailussa olen käynyt testaamassa swimrunia ja laji kiinnostaa minua kovasti! Hiihtovaelluksia, retkiä ja suunnistustapahtumia olen kiertänyt ystävieni kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. 

Juoksin ensimmäisen katumaratonini Tukholmassa ensimmäisen opintovuoteni päätteeksi keväällä 2015. Ensimmäisen polkujuoksukisani juoksin Pariisin vaihtovuoteni jälkeen Sancerressa kesäkuussa 2017 ja saman kesän lopulla osallistuin ensi kertaa Nuuksio Classicille. Nuuksiosta onkin kiittäminen varsinaisen polkujuoksuinnon syttymisestä. Vuorijuoksun pariin taas sukelsin pää edellä viettäessäni kuukauden Itävallan Innsbruckissa harjoittelussa opintojeni kautta toukokuussa 2018. Innsbruckissa kaikki vapaa-aika kului vuorilla juosten tai kaupungin upealla kiipeilyhallilla treenaten. Samana kesänä tein debyyttini ultrajuoksussa NUTS Hetta-Pallaksen kisassa (55km), jossa sijoituin kolmanneksi, ja vuorijuoksukilpailussa Tromso Skyrace Hamperokkenilla (57km +4800dm), jossa pääsin maaliin cut-offien puitteissa, mikä oli jo hyvä meriitti ensimmäiselle skyracelle! 

Juoksin ensimmäisen maratonin Tukholmassa alkukesästä 2015

Tahti ja määrät olivat juoksussa pompanneet kesällä 2018 uusille tasoille ja kisoja oli kalenterissa varsin kunnianhimoisesti. En juuri malttanut palautella pitkienkään kisojen jälkeen vaan lähdin uuteen treenikauteen turhan kiireesti. Trosmo Skyracen jälkeen maltoin levätä vain kaksi päivää (osin pakotettuna kun en meinannut päästä edes sängystä ylös; niin kipeät lihakseni olivat!) ennen kuin lähdin takaisin Norjan vuorille kiipeämään, haikkaamaan ja juoksemaan. Suunnitelmissani oli ollut juosta vielä Tromso Skyracen jälkeen Nuuksion maraton ja Vaarojen maraton ja palo treenata oli kova. Kroppa kuitenkin laittoi stopin kun pari viikkoa ennen Nuuksion kisaa oikeaan polveeni iski juoksijan polvi. Vaiva yltyi pienestä tuntemuksesta kivuksi yhden lenkin aikana ja esti sen jälkeen juoksun lähes kokonaan seuraavaksi 7 kuukaudeksi. Kävin monella eri ammattilaisella hakemassa vaivaan apua, mutta lopulta uskon tärkeimpinä tekijöinä toipumiseen olleen kuormituksen säätely, kehonhuolto ja kuntouttavat harjoitteet. 

Hamperokken Skyrace elokuussa 2018 57km +4800dm © Onevision.fi Juha Saastamoinen

YhteistyöTeam Nouxin kanssa alkoi loppuvuodesta 2018. Bodom Trailin ja Nuuksio Classicin perustaja Terho Lahtinen keräsi kokoon 4 lupaavaa nuorta polkujuoksijaa ja kaksi lajin kokenutta valmentajaa tavoitteenaan kohottaa Suomen polkujuoksun kilpailullista tasoa ja kehittää koko lajiyhteisöä Suomessa. Terho oli vuosien varrella nähnyt monien lupaavien urheilijoiden juoksevan itseltään jalat alta ja ajautuneen ylikuormitustilaan. Team Nouxin avulla halusimme lisätä tietoisuutta viisaasta, tuloksellisesta ja kauaskantoisesta treenaamisesta. Aloin tehdä tiiviimpää yhteistyötä valmentaja Antti Lepistön kanssa ja järjestää tekemistäni ja lajejani järkevämmäksi pakkaukseksi. 

Team Noux NUTS Hetta-Pallas-Ylläs tapahtumassa kesällä 2019 © Aapo Laiho

Aloitettuani Team Nouxissa päätin alkaa panostaa enemmän juoksuun ja jättää kilpailutavoitteet kiipeilyssä ainakin toistaiseksi. Kausi 2019 sujuikin mukavan nousujohteisesti Buff Trail Tour Finlandia (BTTF) kiertäen. Kisakausi huipentui viime vuonna Vaarojen maratonin toiseen sijaan ja lopulta koko BTTF kolmannella sijalle. Tämän vuoden alusta asti olen juossut Suomen Salomon-Suunto Trail tiimin riveissä. Olen myös energiavalmistajaNoshtin ambassador. Tälle kaudelle minulla oli useampi ulkomainen skyrace-kilpailu kalenterissa valmiina mutta pandemiatilanteen vuoksi olen lähinnä kiertänyt kotimaan kilpailuja. Tämä vuosi ei ole mennyt aivan kuten olimme Antin kanssa suunnitelleet, vaikka lopulta ylsinkin BTTF toiselle sijalle. Ylikuormitus ja alipalautuminen ovat vaivanneet ja kehitys ei ole ollut toivotunlaista. Näistä teemoista aion puhua enemmän tulevassa tekstissä. 

Nuuksio Classic kesällä syyskuussa 2019 © Rami Valonen

Tie vie pohjoiseen ja katse suunnattu vuorille

Koen nyt 25-vuotiaana olevani vasta urheilijan polkuni alkutaipaleella. Olen tänäkin vuonna oppinut paljon arvokasta itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja uskon olevani vielä kaukana täydestä potentiaalistani. Tavoitteeni tuleville vuosille on ensisijaisesti pysyä terveenä, jotta tekeminen olisi pitkäjänteistä, jatkuvaa ja kehittävää. Haluan pitää kehostani huolta niin, että pystyn harrastamaan minulle rakkaita lajeja ja muutenkin liikkumaan luonnossa koko loppuelämäni. Olen muuttamassa ensi kesänä yliopistosta valmistumiseni jälkeen Pohjois-Suomeen, ja haaveilen vielä pidemmästä seikkailusta Norjan puolella. Toiveena on jatkossakin elellä, sporttailla ja seikkailla mahdollisimman paljon poikaystäväni Samulin rakentamassa pakussamme Huskessa ympäri Suomea ja pohjoismaita. Erityisesti Lapin kohteet kiehtovat paljon.  

Sveitsissä kesällä 2019 Husken ja Samulin kanssa © Samuli Tiainen

Juoksun saralla haluaisin päästä kisaamaan vuorille ja suurin tavoitteeni lähituleveisuuteen on juosta kahden vuoden päästä Italiassa hyvin haastava ja tekninen skyrace-kilpailu Trofeo Kima. Samulin kanssa tähtäämme Trans Alpine Run -kilpailuun, jossa juostaan parina 8 päivän etappikisa Alppien halki. Vuoret ja tunturit vetävät kovasti puoleensa etenkin upeiden maisemien ja maastojen vuoksi. Vuorilla liikkuessani pystyn yhdistämään kaksi rakasta lajia, kiipeilyn ja kestävyysurheilun. Jalkoihin on tavoite hakea vauhtia myös tasaisista kisoista; siitä on hyötyä niin poluilla kuin vuorillakin.Kiipeily tulee taatusti pysymään suuressa osassa elämääni. Tiedostan kuitenkin, että tavoitteellinen juoksu tuo kiipeilyn harrastamiseen ja siinä kehittymiseen omat haasteensa.Talvella hiihto ja vapaalaskupuuhat kiinnostavat ja niiden saralla kehityksen kohdetta löytyy vielä paljon. 

Norjassa kesällä 2020 © Samuli Tiainen

Tulevat suunnitelmat, tavoitteitteet ja seikkailut saavat vatsani kipristelemään innosta mutta samalla minun on hyvä olla tässä hetkessä ja elämäntilanteessani. Olen onnekas kun voin elää elämää, jossa pystyn toteuttamaan itseäni monella elämän osa-alueella ja tuntea paloa monista eri asioista. Läheiset ihmiset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja haluan jakaa elämäni seikkailuja ja hetkiä heidän kanssaan nyt ja jatkossa. On ihana haaveilla tulevista seikkailuista ja mielenkiintoisesta matkasta niitä kohden, ja samalla pitää mielen ja jalat tukevasti tässä hetkessä. Lopulta elämä pääsee kuitenkin yllättämään kaikista suunnitelmista huolimatta. Ja hyvä niin! Siitähän se elämänmakuinen seikkailu syntyykin!

Yksi kauneimmista kesäöistä pohjois-Norjassa kesällä 2020 © Samuli Tiainen