Helatorstain juoksuvaellus Pohjois-Karjalassa

Kolmen päivän juoksuvaellus upeassa Pohjois-Karjalassa toi mukavaa tekemistä kevään tyhjentyneen kisakalenterin tilalle. Tässä blogitekstissä avaan hieman kokemuksiamme ensimmäiseltä juoksuvaellukseltamme Susitaipaleen ja Patvinsuon poluilla.

Olemme Samulin kanssa haaveilleet upeiden pitkien vaellusreittien taittamisesta juosten jo kauan.Emme ole aiemmin tehneet monen päivän mittaisia juoksusuorituksia, joissa kantaisimme kaikki yöpymisvarusteet, ruoat ja muut varusteet mukanamme. Ajatus kuitenkin kiehtoi meitä valtavasti! Olemme mutustelleet ajatusta jo pidemmän aikaa ja nyt kisakalenterien tyhjennettyä ja elämän muutenkin rauhoituttua on meillä ollut hyvin aikaa speksailla varusteita, ruokia ja reittejä. Olemme edelleen vasta-alkajia juoksuvaelluksen (tai fast-packing) saralla mutta tämän Pohjois-Karjalan reissumme jälkeen olemme ainakin muutaman askeleen kokeneempia ja viisaampia! 

Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä omatoimisesti juoksemaan Karhunkierros Kuusamoon alkuperäisenä NUTS KK-kisaviikonloppuna. Helatorstain uhkaavasti lähestyessä ja ennätysmäisistä lumikinoksista lukiessamme päätimme pelata varman päälle ja valita juoksuvaelluskohteen jostain lumirajan eteläpuolelta. Kävimme läpi eri vaihtoehtoja useamman päivän juoksua varten, mutta tunnetuimmista kansallispuistoista ei oikein löytynyt sopivia pitkiä (lähemmäs 100 km) ja yhtäjaksoisia reittejä.Patvinsuon kansallispuistoa Pohjois-Karjalassa silmäillessäni kiinnittivät huomioni ohimennen mainitutSusitaival jaKarhunpolku. Molemmat reitit päättyivät Patvinsuolle ja alkoivat lähennellä etsimämme reitin pituuksia. Tarkemmin logistiikkaa ja reittistrategiaa pohdittuamme päädyimme ottamaan suunnaksemme Susitaipaleen ja yhdistämään reittiin vielä Patvinsuon kansallispuiston kierroksen. Kun kerran meillä nyt oli hieman pidempi loma ja olimme sinne asti tulleet niin eikö sitä sitten nautittaisi ihan koko loman edestä! Samuli teki meille kelloihin SuuntoAppilla reitin, jolle tuli mittaa 124km +971m. Juuri sopiva pitkän viikonlopun retki!

Printtasimme netistä mukaan Patvinsuon ja Susitaipaleen kartat. Susitaipaleella ei ollut montaakaan karttaa reitin varrella, joten omasta kartasta oli hyvä seurata matkan etenemistä.

Susitaival on Pohjois-Karjalassa sijaitseva vaellusreitti, joka kulkee Möhköstä Patvinsuon kansallispuistoon Ilomatsin ja Lieksan kuntien alueella. Reitti on 97 km pitkä ja matkalle kertyy noin tuhat nousumetriä. Susitaival on maastoltaan vaihtelevaa; se kulkee upeiden harjumuodostelmien päällä, kauniiden järvien rantoja pitkin, aavojen soiden poikki ja vehreiden metsien siimeksessä. Matkalle mahtuu myös metsänhoitoalueita, soranottopisteitä, metsäautotietä, hiekkateitä ja neljä vetolauttaa. Reitillä ontulipaikkoja, 5 kiintolaavua, 3 autiotupaa, kaivo ja lähde. Reitin voi kulkea myös pyörällä (ainakin taitavat maastopyöräkuljettajat). Susitaival on osa vielä pidempää Pogostan kierrosta. Susitaipaleeseen yhdistimme vielä Patvinsuon kansallispuistosta Suomunkierton 15 km ja Patvinkierton 25 km, jolloin meille riitti mukavasti kuljettavaa useammaksi päiväksi. Patvinsuon kansallispuistossa on paljon laavuja, teltta- ja nuotiopaikkoja sekä jokunen varaustupa. Susitaival on Ilomatsin kunnan ylläpitämä ennen Patvinsuon kansallispuistoa ja kansallispuistossa reittejä kunnostaa Metsähallitus. 

Valmiina lähtöön Möhkössä!

Aloitimme vaelluksemme helatorstai-iltana kuuden aikaan Möhköstä. Olimme suunnitelleet juoksevamme muutaman tunnin jo ensimmäiselle päivälle. Reppumme painoivat lähtiessä 9-10 kg kaikkine ruokineen ja vesineen, mikä tuntui yllättävän painavalta juostessa. Muutaman kerran saimme alkumatkasta (ja vielä myöhemminkin) pysähtyä säätämään kantamuksiamme, jotta juoksu olisi mahdollisimman luonnollista ja mukavaa. 

Sysmä-järven harjulla kelpasi juosta!

Taitoimme ensimmäisen iltaetappimme upeassa ilta-auringossa. Reitti alkoi hieman tylsästi hakkuuaukeiden ja hiekkateiden siivittämänä mutta pian pääsimme ihastelemaan upeita järvimaisemia reitin kulkiessa Sysmä-järveä halkovaa harjumuodostelmaa pitkin. Reitti ja maisemat olivat niin upeat! Ensimmäinen autiotupa tuli jo 12,5 km kohdalle Pohjoiselle Pitkäjärvelle ja olisi varmasti ollut hieno yösija aivan järven rannassa. Jatkoimme vielä matkaa Kontiovaaran laavun vieritse hienojen suoalueiden ja pitkospuiden kautta Särkkäjärven autiotuvalle, jonne saavuimme parahiksi todistamaan kaunista auringonlaskua järven ylitse. Särkkäjärvelle matkaa kertyi Möhköstä 23,5 km. Autiotuvan lisäksi sieltä löytyi nuotiokatos ja uimaranta. Illan viilentyessä ja vilun hiipiessä väsyneeseen kehoon ei iltauinti kuitenkaan houkutellut. Emme alunperin olleet laskeneet autiotuvissa yöpymisen varaan ollenkaan, sillä ajattelimme niiden olevan vielä suljettuna korona-rajoitusten vuoksi. Iloksemme autiotupa olikin auki ja pääsimme ensimmäiseksi yöksi sisään nukkumaan. Tupa oli siisti ja sieltä olisi löytynyt kattilatkin kokkailuun mutta olimme jo ehtineet syömään omat ruokamme tuoreiltaan (l. kylminä) järven rannassa toppavaatteissamme.

Särkkäjärven autiotupa loimuavan iltataivaan alla.

Perjantaina heräilimme rauhassa autiotuvasta ja söimme aamupuurot (kylmänä nekin, tällä kertaa tiskin välttämiseksi) ennen lähtöämme ensimmäiselle pitkälle päivämatkalle. Edessä oli n 50 km matka seuraavaan kohteeseen Saarikoskelle. Selässä eilinen repun kanssa juoksu tuntui jo mutta jalat olivat yllättävän hyvässä iskussa. Yösijaltamme Särkkäjärveltä reitti vei alkuun harjuja pitkin kartassa merkitsemättömän laavun kautta hiekkasärkille ennen ison tien ylitystä. Olimme päättäneet kulkea ensimmäiset 25 km Jorhon autiotuvalle ennen pysähtymistä “lounas”tauolle. Sitä ennen yrimme pysymään liikkeessä koko ajan ja pidimme tauot kävellen. Ennen Jorhoa matkalle mahtui hakkuuaukeita, järvipätkiä, hiekkatietä ja kuivaa kangasta. Jorhossa istahdimme alas, söimme lounaspatukkamme ja parantelimme varusteita. Jorhon autiotupa oli Harkkojärven rannalla ja paikalla oli myös kiintolaavu. Kuinka voimauttavaa olikaan saada hetkeksi istahtaa ilman reppua! Olimme ehkä hieman vähätelleet istumataukojen tuomaa voimaa, sillä yllätyimme, kuinka paljon kevyemmältä askel taas tuntui kun lähdimme uudelleen liikkeelle. Jorhon jälkeen koittivat reittimme ensimmäiset vetolauttaylitykset. Ne toivat hauskaa vaihtelua jalankulkuun. Vetolauttojen jälkeen aukenivat suuret metsähoitoalueet, jotka karuudessaan olivat hienoja polun kiemurrellessa pitkin matalaa männykkökenttää. 

Lepotauko Jorhon autiotuvalla. Kyllä teki hyvää ottaa reppu hetkeksi pois selästä ja nostaa jalat kohti taivasta. Tauon jälkeen askel rullasikin jo taas paljon kevyemmin!

Reitti oli monin paikoin märkä ja pitkospuut monesti tulvavesien alla. 

Seuraava etappimme oli Naarva, joka osui iltapäivätaipaleemme puoleen väliin. Ennen Naarvaa kuljimme luonnonsuojelualueen upean sammalpeitteisen metsän halki ja paikoin pääsimme varjoisilla paikoilla juoksemaan lumista tietä pitkin. Naarvassa aukeni upea aava metsänäkymä kohti Koitereen ulappaa. Kartan mukaan Naarvassa oli mökkikylä, kirkko ja museo mutta me emme lyhyellä pysähdyksellämme nähneet paria mökkiä enempää elämän merkkejä. Päivän viimeiset 12,5 km olivat hieman puuduttavat. Ensin painelimme kilometrikaupalla pitkin hiekkatietä ennen kuin reitti erkani varsin huonokuntoiseksi ja rämeiseksi poluksi. Hakkuuaukeiden risut saivat jalkojen ihon ihan helläksi ja päivän päätteeksi suurimmat kivistykset olivatkin jalkojen iholla eivätkä lihaksissa. Illansuussa saavuimme kuohuvalle Saarikoskelle, joka tulvi paikoin yli pientareiden rantojen soiden puolelle. Kosken toiselta puolen löysimme oman pienen mäyränpesän Saarikosken kiintolaavusta. Kuivattelimme nuotiolla kosteita vaatteitamme ennen makuupussiin kömpimistä. Soijanakit houkuttelivat ajatuksena mutta kyllä kylmä pussiruoka herkulliselta pitkän päivän jälkeen maistui.

Pesäkolomme Saarikosken laavulla

Lauantaina aamupuuron aikana verrytellessämme ihmettelimme, kuinka jalkamme olivat edelleen niin hyvän tuntuiset. Tavoitteemme edetä jalkoja säästellen oli selvästi ollut toimiva. Minimalististen ruokiemme ja retkikamppeidemme kanssa itse leirielämään ei mennyt paljonkaan aikaa, joten meillä oli koko pitkä päivä aikaa edetä, joten emme hötkyilleet. Juoksimme kaikki tasaiset ja alamäet ja kävelimme vaikeammat pätkät ja ylämäet. Meillä oli lisäksi juoksusauvat käytössä ja toiselle pitkälle päiväetapillemme lähtiessämme niiden tarpeellisuus todella paljastui. Sauvoilla sai hyvin rytmitettyä kulkua, ne tasapainottivat askelta kun kaikkein herkin terä oli jo käytetty ja ne olivat hyvä apuväline ojia ja muita haastavia paikkoja ylittäessä. Erityisesti sauvoille tuli käyttöä kun lähdimme Saarikosken laavulta kulkemaan kohti Patvinsuota. Saarikosken joen pinta oli niin korkealla, että polku oli monin paikoin jäänyt veden alle rantapenkereen suon yhdistyessä jokeen. Saimme useaan otteeseen hakea vaihtoehtoista reittiä suomättäiltä toiselle hypellessä ja kerran meinasi tulla todellinen uintiosuus vastaan. Meillä kuluikin päivän ensimmäiseen kahteen kilometriin lähes tunti! Onneksi polku kuivui vähitellen ja pääsimme etenemään rivakammin. 13 km kuljettuamme ylitimme Suomujoen vetolautalla ja saavuimme Patvinsuon kansallispuistoon. 

Patvinsuon pitkospuut olivat juoksijan valtateitä. Parhaimmillaan saimme juosta pitkoksia toista kilometriä leveän suoalueen halki.

Patvinsuon kansallispuistoon saapumisen huomasi selkeimmin kanssaliikkujien määrän kasvun myötä. Olimme koko Susitaipaleen aikana nähneet kolme muuta seuruetta mutta Patvinsuolla kaunis viikonloppu oli houkutellut paljon muitakin retkeilijöitä upeille soille. Polku oli kansallispuistossa paremmassa kunnossa, leveämpi ja juostavampi. Varsinkin pitkät hyväkuntoiset pitkospuut olivat kuin polkujuoksijan valtateitä, joilla sai päästellä menemään mitä väsyneillä jaloilla nyt jaksoi. Reitin juostavuuden myötä alkoi jalkoja myös painaa kuljetut kilometrit. Pidimme päivän lounastauon Suomunjärven rannalla. Lounaan yhteydessä pääsi mukavasti vilvottelemaan kivistäviä jäseniä raikkaaseen järviveteen ennen loppupäivän taivallusta. Toisen pitkän päivän viimeiset parikymmentä kilometriä, ensin Suomunkiertolla ja siitä Patvinkiertolle jatkaessamme, vaativatkin jo sisua jalkojen käydessä yhä väsyneemmäksi. Muutama ylimääräinen istahdus- ja tsemppitauko alkuiltaan tarvittiin. Pitkän päivän päätteeksi saavuimme Pirskalammen nuotiopaikalle, jossa meillä oli edessä reissun ensimmäinen telttayö.

Lounastauon viilennys Suomunjärvellä

Ilta-aurinko valaisi Pirskalammen kauniisti oranssin hehkuvin sävyin. Juoksukamat kuivumassa seuraavaa päivää varten vielä ennen yön kosteuden laskeutumista.

Olimme hankkineet kevyen yhden hengen vaellusteltan. Ilman kiiloja teltta painoi vain 760g. Pystytykseen käytimme juoksusauvoja ja metsästä löytämiä tikkuja. Telttamme jäi hieman lehmän selälle, sillä Samulin juoksusauvat olivat hieman liian lyhyet 120cm tarvitun 135cm sijaan. Yhtä kaikki olimme tyytyväisiä telttaamme kömpiessämme sinne nukkumaan. Odotukset olivat kuitenkin huomattavasti korkeammat kuin mitä yö todellisuudessa toi tullessaan. Meillä oli yksi solumuovinen makuualusta laitettu kahtia meidän kesken niin että molemmilla oli lantion ja hartioiden alla suojaa ja eristystä. Tuo pehmuste ei kuitenkaan omille kivistäville lonkilleni riittänyt alkuunkaan, enkä millään löytänyt kipeiden jäsenteni kanssa hyvää nukkuma-asentoa. Vaikka olemmekin varsin kapoisia urheilijoita, oli meillä hieman ahdasta yhden hengen teltassa ja kylkeä käännellessämme pääsi teltta heilumaan sen verran, että yön mittaan alkoi se kaatua kasaan. Teltassamme oli keveyden vuoksi vain oviaukon kohdalla sekä sisä- että ulkoteltta ja toisella sivulla vain ulkoteltta. Ajatus varmasti oli, ettei yksi ihminen vie koko teltan tilaa, jolloin hän ei myöskään nukkuessaan nojaa ulkotelttaa vasten. Meitä kun olikin kaksi nukkujaa niin jouduimme väistämättä makaamaan telttakangasta vasten. Yön aikana telttaan kondensoitunut vesi valui sitten makuupussilleni kastellen sen litimäräksi. Kuin pisteeksi iin päälle sain siis kolotuksen lisäksi hytistä kylmästä. Samuli oli ennen reissua vitsaillut (niin ainakin luulin) että jos yöllä tulisi liian kylmä, lähtisimme vain jatkamaan matkaa. Odottaessani aamun tuloa klo 1 alkaen, ei idea enää klo 5 ollutkaan yhtään niin huono. Niinpä lähdimme jatkamaan matkaamme jo puoli kuudelta aamulla suoluonnon vasta heräillessä uuteen päivään. Väsymys tuntui vielä tässä vaiheessa lähinnä Samulin tavallisesta poikkeavan hauskoina juttuina, jotka saivat minut tuon tuosta vääntymään kaksinkerroin naurun ja vatsalihasten kramppailun vuoksi.

Telttamme illalla ennen nukkumaanmenoa. Vertailukuva unohtui ottaa aamulla...

Viimeiselle aamulle juoksimme vielä viimeiset 19 km päättäen näin Patvinkierton. Olimme lukeneet luontoon.fi-sivulta, että yksi Patvinkierton eteläosan vetolautoista Nälmänjoen yli olisi ollut poissa käytöstä, mutta Pirskajärvellä eräs retkeilijä kertoi sen olevan kuitenkin toiminnassa. Tämän tiedon ja aikaisen herätyksen myötä pääsimme kulkemaan koko suunnittelemamme reitin. Viimeiset kilometrit sujuivat kuin siivillä Suomunjärven viilentävän uinnin siintäessä haaveissa. Päätimme reissumme Suomuun, josta kyytimme tuli meitä hakemaan. Jalat olivat kipeät mutta paljon paremmassa kunnossa kuin mitä olimme ennalta arvioineet. Koko reissun suurin vaikeus itselleni oli painavan repun istuvuus ja sen aiheuttamat hiertymät ja mustelmat, jotka vaivasivat ensimmäisestä päivästä saakka. 

Upeat maisemat lintutornista Patvinsuolla.

Ruoat:

Tämän reissun kaikkien ruokien kriteeri oli, että ne täytyi pystyä valmistamaan ilman keitintä. Keitin ja kattila toivat liikaa painoa meidän juoksureppuihimme ja keittimen kanssa kokkailu vei aikaa. Lusikka olikin meidän ainoa astiamme filtterillä varustettua lötköpulloa lukuunottamatta. Olin pitkin kevättä mietiskellyt ja testaillut eri vaihtoehtoja omatekemistä retkiruoista ja hakenut inspiraatiota kauppojen hyllyjen valmiista retkiateroista. Valmiit pussiruoat ovat todella hintavia ja vegaaneille vaihtoehtoja on vain niukasti. Vielä kun haluaisi, että ruoka olisi vatsaystävällistä (sisältäisi mahdollisimman vähän FODMAP-aineksia), on valmiiden ruokien löytäminen lähes mahdotonta. Niinpä kehittelin meille omat kuivamuonat valmiiksi annoksiksi minicrip-pusseihin. 

Illallistauko Saarikosken rannalla.

Yritin valita ruokiin sellaisia raaka-aineita, joiden keittoaika on mahdollisimman lyhyt ja näin onnistumisen todennäköisyys pelkällä parin tunnin kylmällä vedellä liuotuksella suurin. Aamupala oli helppo nakki, sillä tuorepuuro tekeytyi kätevästi yön yli. Tuunasin kaurahiutaleita chiasiemenillä, proteiinijauheella, mausteilla (kaneli, kaardemumma, piparkakkumauste), suklaahipuilla, pellavansiemenrouheella, rusinoilla ja pähkinöillä. Aamukahviksi nautimme Noshtin Mocca chewt! 

Aamupuurot Särkkäjärven autiotuvalla.

Päivän juoksun ajaksi meillä oli vain iso kasa valmista evästä. Pääosin meillä oli Noshtin energiamarmeladeja ja proteiinibitesejä sekä pähkinöitä, kaurapatukoita, lakua ja proteiinipatukkaa. Näitä oli helppo syödä liikkeessä säännöllisesti ja näin pitää sopivaa energiatasoa koko ajan yllä. Pyrimme pitämää tauot kävellen mutta pari istuskelutaukoa pidimme molempina pitkinä päivinä (toisena päivänä muutamankin). 

Illallinen olikin sitten isompi haaste. Tein meille kolme eri illallisvaihtoehtoa kokeiluun. Ensimmäisenä iltana meillä oli riisinuudeleita soijarouheella (Julia) tai herneproteiinisuikaleella (Samuli), pähkinöillä, mausteilla ja vihannesjauheilla. Leveisiin riisinuudeleihin jäi monen tunnin liotuksen jälkeenkin aika vahva purutuntuma. Tein sen virheen, että ladoin pussin pohjalle ensin soija/hernerouheen ja mausteet ja vasta sitten riisinuudelit. Näin ainekset eivät oikein sekoittuneet ja ruokaillessa ensin sai syödä nuudelit melkein pelkiltään ja sitten vasta sattumat pohjalta. Toisena iltana Samulilla oli sama annos mutta ohuemmalla vermisellinuudelilla. Samuli keksi myös murskata nuudelit, jolloin tuloksena oli rakettispagetin kaltainen annos. Vermisellit pehmenivät paremmin ja olivat siis toimivampi ratkaisu kuin paksut riisinuudelit. Minulla taas oli toisena iltana testissä yksi Realin papupata-annos. Ruoka tekeytyi hyvin parissa tunnissa kylmällä vedellä mutta oli minun makuuni hieman liian tulinen. Lisäksi sipulit ja pavut kipristelivät ikävästi vatsassa seuraavana juoksupäivänä. Viimeisenä iltana meillä oli riisihiutaleista, soijarouheesta (Julia) tai herneproteiinisuikaleista (Samuli), pähkinöistä, mausteista ja vihannesjauheista tehty kombo, joka osoittautui koko reissun onnistuneimmaksi ruoaksi. Samulin sanoin; hieman kuin söisi hyvin maustettua raejuustoa. Toden totta, koostumus oli rakeinen mutta meidän mielestä onnistunut! Jälkkäriksi meillä oli vielä joka illalle chiavanukas, joka laitettiin yhtä aikaa illallisten kanssa tekeytymään paria tuntia ennen arvioitua saapumisaikaa yöpymispaikalle. 

Riisinuudelit illalliseksi. Punajuurijauhe antoi aterialle kauniin värin ja lisämakua.

Alkeellisuudessaan vaellusmenumme oli onnistunut. Ruoka oli ravitsevaa, helppoa, hyvää (nälkä taitaa olla paras mauste ;) ) ja vatsaystävällistä (REALin annosta lukuun ottamatta). Meitä ei kylmien ruokien syöminen haitannut ja oli oikeastaan luksusta kun leiripaikalle saapuessamme valmis ruoka odotti jo repussa. 

Pakkauslista juoksuvaellukselle:

• Hyvin istuva (juoksu)reppu
• Samulilla oli käytössä Salomonin XA 25l juoksuvaellukseen suunniteltu reppu ja minulla oli Salomonin Day Out päivävaelluksiin suunniteltu reppu
• Pitkällä vaelluksella kantamuksen ergonomia ja toimivuus on kaiken a ja o. Juostessa askeleen iskutus tekee repun istuvuudesta vieläkin tärkeämpää. Repun täytyy istua napakasti eikä se saisi heilua liikaa liikkeessä. Parasta on jos paino jakautuu tasaisesti eteen, selkäpuolelle, kylkiin ja lantiolle.
• Täydellä varustuksella täytetty reppu on tärkeä testata ennen vaellusta!
• Hyvät juoksukengät
• Julialla Salomon Ultra Pro, Samulilla Hoka One One ATR Challenger Wide
• Hyvin istuvat sukat ja vaihtosukat joka päivälle
• Hyvät alusvaatteet ja vaihtoalusvaatteet joka päivälle
• Kokoontaitettavat vaellussauvat
• Juoksusortsit
• T-paita
• Juoksitrikoot
• Pitkähihainen juoksuun
• Pitkähihainen vaihtopaita yöksi
• Toppahousut (kevyet)
• Toppatakki
• Buff x2
• Kevyet hanskat
• Makuupussi
• Samulilla kevyt kesäuntuvapussi, Julialla painavampi untuvapussi, yhdistimme pussit lämpimämmäksi
• Makuualusta jaettuna kahteen
• Teltta
• Aurinkolasit
• Suunto 9 baro + sykevyö
• Reitti ladattuna kelloon
• Hammasharja (ilman vartta), hammastahna, käsidesi, vessapaperi
• EA-välineet: rakkolaastari, epipen, avaruuslakana, ideaaliside, kipulääke, pahoinvointilääke, kyypakkaus, puhdistuspyyhe
• GoPro
• Varavirtalähde
• ½ l lötköpullo x2 per juoksija, toinen filtterillä varustettu
• Ruoat
• Lusikka
• Otsalamppu
• Tulitikut

Mitä ottaisimme ensi kerralla mukaan:

• Vaseliinia pikkupurkissa 
• Aurinkorasvaa
• Kätevintä olisi, jos yöpymisvarusteet voisi karsia minimiin. Pelkän makuupussilakanan kanssa vaellus olisi optimaalista, jos reissun aikana voisi yöpyä esimerkiksi varaustuvissa tai hyvin varustelluissa autiotuvissa. Niissä myös keittomahdollisuudet onnistuisivat kätevästi. Mitä kevyempi reppu, sitä parempi!